• Etusivu
  • Tositarinat
  • Asiantuntijat
  • Tukijat
  • UKK

KK2020 aloitteen liikkeelle sysäämä kiivas kannabiskeskustelu Suomessa on vahvasti erilaisten stereotypioiden värittämää. Haluaisin omalta osaltani olla murtamassa mielikuvaa kannabista käyttävästä reggaeta luukuttavasta ikihipistä. Olen kohta valmistuva kauppatieteiden tutkinto-ohjelmassa opiskeleva aktiivinen nuori. Käytän kannabista pari kertaa kuukaudessa viikonloppuisin alkoholin sijasta. Alkoholiin en mielelläni koske suvussa kulkevan alkoholismin ja viinan tuoman epämiellyttävän päihtymystilan takia. 

Taustaltani tulen hyvinvoivasta, keskiluokkaisesta perheestä. Asuimme rauhallisella alueella koko lapsuuteni. Lähipiirissäni käytettiin alkoholia kohtuudella ja jouluisin tupruteltiin sikareita. Huumeiden vaaroista varoittelivat vanhemmat ja opettajat. Ensimmäinen kohtaaminen kannabiksen kanssa tapahtui lukiossa. Eräissä kotibileissä hyvän ystäväni isoveli tuli tapahtumapaikalle ja tarjosi meille sauhuja taskustaan vetämästä kannabissätkästä. Olin järkyttynyt. Koulun huumevalistuksen maalaama kuva kelmeäkasvoisesta narkkarista ei sopinut tähän lupsakkaan miekkoseen lainkaan. Hän oli koulunsa käynyt ja kaupungilla töissä. Kieltäydyin tarjouksesta, mutta jäin seuraamaan tilannetta. Ystäväni hyväksyi tarjotun sätkän. Savukkeen poltettuaan veljekset naureskelivat turhuuksille, kuuntelivat silmät kiinni musiikkia ja söivät loppuillan sipsejä. Olin ihmeissäni. Tältäkö se huumeidenkäyttö näyttää?

Uteliaisuuteni oli herännyt. Aloin tutkimaan aihetta. Otin selvää syöpäriskistä (syötynä ja vaporisoituna olematon), kannabispsykoosista (pitkäaikaiskäytön kohottama riski olemassa) ja huumerikoksiin liittyvistä rangaistuksista. Näitä asioita ei koulussa käyty läpi, mutta netti oli tietoa pullollaan. Samana vuonna eräällä mökkireissulla eräs uusi lukioystäväni jakoi leipomiaan kannabiskeksejä kaikille kiinnostuneille. Päätin tarttua tarjoukseen. Suklaakeksin syötyäni en aluksi tuntenut mitään, mutta tunnin kuluttua olin jo pilvessä. Sormiani kihelmöi, meitä ympäröivä metsä tuntui vehreämmältä ja musiikki kuulosti erilaiselta. Suuni tuntui kuivalta kuin aavikko, söin mozzarellaleipiä hyvällä ruokahalulla ja nauroin tyhmille jutuille. Istuimme nuotiolla pitkälle kesäyöhön.

Seuraavana aamuna podin kovaa moraalikrapulaa. Kuinka olin saattanut! Olin pettänyt koko perheeni, opettajani ja Suomen valtion. Näin sieluni silmin mökkipihaan kurvaavan poliisiauton jolla meidät vietäisiin pois. Kävin mielessäni läpi skenaariota jossa joku mökkiläisistä kiristäisi minua myöhemmin elämässäni tiedolla kannabiskokeilustani. Lyhyen kipuilun jälkeen totesin että tehtyä ei saa tekemättömäksi ja jatkoin elämääni.

Lukiossa käytin kannabista kun sitä tuli vastaan, mikä oli harvoin. Tarjoat olivat yleensä muuten tavallisia nuoria, mutta kotoisin ”huonommilta alueilta”. Heistä moni on menestynyt hyvin myöhemmin elämässään. Suoritin opintoni kunnialla ja pääsin haluamaani korkeakouluun. Armeijassa tapasin hyvän ystäväni, joka harrastuksenaan kasvattaa kannabista. Hänen kauttaan saan hankittua kannabista omaan käyttööni. Tiesin että netistä pilven ostaminen olisi ollut lapsellisen helppoa, mutta pidin siitä että sain hoidettua asiat ilman välikäsiä.

Hankkimaamme kannabista vaporisoimme kämppikseni kanssa viikonloppuisin pari kertaa kuukaudessa. Laitamme ruokaa, pelaamme videopelejä, saunomme ja katselemme elokuvia. Teemme näitä asioita tietenkin myös selvinpäin. Yleensä käyttömme tapahtuu puolen vuoden sykleissä. Puoli vuotta pari kertaa kuukaudessa polttelua, puoli vuotta ilman käyttöä. Yleensä kannabikseton aika osuu talveen ja alkukesään kehnojen kelien ja kesätyöhaun takia. Töissä minua on monesti testattu, mutta en käytäntömme takia ole ikinä jäänyt kiinni. Testauksen jälkeen voimme alkaa nauttimaan kesäkeleistä.

Ystäväpiiriini kuuluu paljon nuoria, korkeakoulutettuja aikuisia. Heistä suurin osa on kokeillut kannabista, mutta harvempi on sitä itse hankkinut. Tarjotessa moni mielellään tarttuu vaporisaattoriin. Olen aina yrittänyt vähentää ympärilleni luomia haittoja. Sisätiloissa tai parvekkeella en suostu polttamaan, ja ulkona siirryn aina syrjään missä en ole häiriöksi muille ulkoilijoille. En tue järjestäytynyttä rikollisuutta tai etenkään ketään joka välittää alaikäisille. En ikinä voisi kuvitella meneväni pilvessä töihin tai hyppääväni auton rattiin. En ole kiinnostunut muista huumeista.

Toivon että tarinani voi tuoda uusia näkökulmia tähän hyvin latautuneeseen keskusteluun. Kannatan kannabiksen dekriminalisaatiota, koska uskon itse aineen haittojen olevan vähäisemmät kuin lain vaatimat rangaistukset. Erityisen haitallista on kiinni jääneen käyttäjän mielenterveyspalveluiden piiristä pudottaminen ja tiettyjen lääkitysten lopettaminen. Kannabiksen lääkekäyttö on myös kieltolain takia hankalassa asemassa, vaikka oikein käytettynä kannabis voisi auttaa monia kroonisen kivun kanssa kamppailevia suomalaisia.

Hyvää kevättä kaikille lukijoille!

-Nimettömänä pysyvä-