• Etusivu
  • Tositarinat
  • Asiantuntijat
  • Tukijat
  • UKK

Asuttiin lähiössä kaupungin vuokrataloissa. Faija matkatöitä tekevä alkoholisti, äiti vuorotöissä joskus iltamyöhään saakka. Ympärillä samanlaisia perheitä. Alkoholikokeilut tulivat kuvioihin tosi nuorena, 12- vuotiaana. Tupakkaa maisteltiin samanikäisenä ekoja kertoja. Tupakkaa inhosin ensi henkäyksellä, mutta alkoholista tykkäsin. Liikaakin. Lähes joka viikonloppu tuli juotua. Kannabista alettiin meidän kaveriporukassa hönkäilemään kun olin 17-vuotias. Ekat kerrat olivat yhden täysi-ikäisen kaverin pakettiautossa. Siellä me istuttiin takaosassa piirissä älyämpärin ympärillä koulun pihassa peeällää pesässä. Rakastuin. 

Koskaan ei tullut mielitekoa siirtyä ns. kovempiin huumeisiin, pajarin poltto oli tarpeeksi mukavaa. Just omaan makuuni. Nauratti ja ruoka maistui. Parin vuoden päästä ja ensimmäisen poikaystävän myötä tuli siirryttyä ihan oikeaan tavaraan, puhtaaseen kukkaan. Ajattelin vielä, etten halua olla mikään huumeidenkäyttäjä, joten tuli sitä käyttöä kuitenkin himmailtua aika paljon. Poltin korkeintaan kerran viikonlopussa. Toki tutustuin ympäristön vaikutuksesta essoihinkin, mutta ne nyt oli tarkoitettu kunnon ”kerran vuodessa” bilettämiseen. 

Eron myötä olin pari vuotta polttamatta, kunnes vaan yksinkertaisesti kaipasin kukkaa. Kuulin, että yksi mun silloinen työkaveri kasvatti sitä ja sitten rohkaistuin kysymään häneltä. Ah, kun oli mukavaa saada vanha ystävä takaisin. Aika vähällä poltolla kuitenkin mentiin tässä vaiheessa elämää. Alkoholi oli se päihde, jolla enemmän tuli lotrattua. Se maistuikin aina vaan vähän liian hyvin. 

29-vuotiaana irtisanouduin silloisesta työstäni, jossa olin ollut 9 vuotta. Myin omistusasuntoni ja muutin toiseen kaupunkiin. Sinä vuonna tuli juotua aika paljon, ruokarahatkin menivät juomiseen niin, että pärjäilin makaronilla ja soijarouheella. Lopulta keksin mitä haluan elämälläni tehdä ja hain opiskelemaan unelma-ammattiini. Onnekseni pääsin ja muutin takaisin kotikaupunkiini. Palaaminen vanhoihin ympyröihin tuntui kuitenkin raskaalta. En olisi enää halunnut pyöriä porukoissa, joissa juotiin holtittomasti ja käytettiin mielestäni ikäviä huumeita, kuten amfetamiinia. Olin huomannut kuinka ystäväni muuttui epäluuloiseksi aineen myötä. Myöskään vakuuttelut ”ei tee mieli nukkua eikä syödä” kun sitä ottaa, eivät kolahtaneet. Nukkuminen ja syöminenhän olivat lempiasioitani! 

Aloin poltella kukkaa ihan reilulla kädellä. Kävin koulussa ja kesällä töissä säännöllisesti koskaan myöhästymättä, mutta kun koulun tai työpaikan ovet olivat sadan metrin päässä, sytytin jointin. Nautiskelin iltaan saakka. Kuuntelin musiikkia, katsoin elokuvia, kävin kävelyllä. Tapasin ystäviä. Parisuhdetta etsin aina vaan, mutta en joko tavannut ketään mielenkiintoista ihmistä, tai jos tapasin, en itse ollut heidän makuunsa. Lopulta valmistuin ja muutin taas kotikaupungistani pois. Ensin Tampereelle ja siitä pian Helsinkiin. Sieltä nimittäin tarjottiin uuden, oman alani töitä. 

Helsingissä ei mennyt kauaa kun sain uusia ystäviä, itseni ikäisiä naisia, joiden kanssa nautimme usein yhdessäolosta polttelemalla. Tapasin pian myös nykyisen kumppanini, jonka tutustutin myös kannabiksen iloihin. Olemme olleet yhdessä nyt 7 vuotta ja perustaneet pienen perheenkin. Ostan muutaman kerran vuodessa muutaman gramman kukkaa, jota poltan kumppanini tai ystävieni kanssa joko ihan kotona lapseni mentyä nukkumaan, tai sitten muiden luona. Välillä olen kuukauden polttamatta, sitten taas poltan iltaisin muutaman henkäyksen seuraavan kuukauden ajan. 

Koen, että riippuvuus päihteisiin tulee isältäni, enkä osaa enkä edes halua olla ilman päihteitä. Ajattelen silti, että kannabis on huomattavasti parempi valinta kuin alkoholi. Ei krapulaa, ei huonoa oloa. Ei morkkista. Kun poltan yhdessä puolisoni kanssa, keskustelemme monipuolisesti asioista ja saamme helposti selvitettyä erimielisyytemme. Olen ihan tavallinen 38-vuotias nainen. Olen töissä aivan upeassa paikassa. Olen hyvä puoliso miehelleni, hyvä äiti lapselleni. En himoitse muita huumeita, enkä edes kannabista mitenkään erityisesti. Siitä nyt vaan satun pitämään.