• Etusivu
  • Tositarinat
  • Asiantuntijat
  • Tukijat
  • UKK

Ensimmäiset kokemukseni kannabiksesta olivat nuorena väärässä seurassa ja mielentilassa, tuli vain huono olo ja fiilis. Moneen vuoteen en siitä sitten välittänyt. Nykyään tykkään poltella iltaisin. Kannabis rentouttaa, auttaa unensaantiin, työstressiin ja kuukautiskipuihin. Tunnen rakkautta, lämpöä, kipu lievittyy ja mieli rauhoittuu.  

Olen lähihoitaja ja työpaikallani en kannabiksesta puhu lainkaan, koska tiedän joutuvani silmätikuksi. Työkaverini mahdollisesti alkaisivat pohtimaan porttiteoriaa kohdallani, työskentelen kuitenkin lääkkeiden parissa päivittäin. Lääkkeisiin en koskisi ikinä, olen ollut lapsesta saakka hyvin lääkevastainen. Joskus olen kipuun joutunut syömään vahvempia kipulääkkeitä ja niistä tuli ihan hirveän tokkurainen olo. Välillä minua ahdistaa paljonkin kun en voi olla aito oma itseni työpaikalla vaan joudun mukautumaan tiettyyn rooliin etten joutuisi ongelmiin. 

Ja se on mielestäni hauskaa kuinka työpaikan kahvihuoneessa kerrotaan viikonlopun sekoiluista, kun vedettiin viinaa niin että oksennettiin. Vielä töissä kädet tärisee ja olemus on väsynyt ja krapulainen. Krapula ja morkkis kohdistuu potilaisiin, hoitaja on olemukseltaan kireä ja tekee työnsä nopeasti että pääsee äkkiä tauolle huilaamaan. Toistuvasti krapulaista hoitajaa ei kuitenkaan leimata tai katsota pahalla.

Ja sitten minä joka olen sätkää polttanut edellisiltana rentoutuakseni. Minulla ei ole huonoa oloa eikä kannabiksen polttaminen näy ulkoisessa olemuksessa. Olen levänneenä ja skarppina töissä. Minulla riittää hyvää energiaa ja empatiaa potilaille. 

Mutta koska kannabis ei ole laillista ja siihen liittyy paljon ennakkoluuloja, niin nämä työkaverini saavat kaikessa rauhassa ryypätä ja tulla tärinöissään töihin, ja jos minä kertoisin poltelleeni kannabista olisin varmasti lähihoitaja jolla on päihdeongelma.

-Näkökulma-