• Etusivu
  • Tositarinat
  • Asiantuntijat
  • Tukijat
  • UKK

Minulla oli jo lapsesta saakka jonkinlaista trauma-, ylikuormitus- ja ADHD-oireilua. Myöhemmin on todettu, että olen aspergerluonteinen ja erityisherkkä. Joskus vajaat 15-vuotiaana aloin lääkitsemään itseäni kofeiinilla, sitten nikotiinilla ja yhä enemmän alkoholilla. Joskus niinä aikoina tuli myös syötyä tosi isoja antibioottimääriä, jotka luulen tuhonneen suolistobakteerikannan ja aiheuttaneen pitkäaikaista haittaa.
Masennus ja stressinsietokyky paheni, tuli univaikeuksia ja kroonista uupumusta. Alkoholin itselääkintäkäyttö vain paheni, niin kuin se tuppaa tekemään kun vain turruttaa, tukahduttaa ja usein se myös aiheuttaa lisää traumaa, mutta ei auta käsittelemään mitään. Armeijan jälkeen löysin kannabiksen oikein kunnolla. Pari kertaa olin kokeillut ennen sitä. Tietenkin koin heti, että se oli vähemmän haitallinen kuin alkoholi, että se sekä helpotti oloa että auttoi käsittelemään asioita. Joitakin se vain vähän väsyttää. Minulle se sopi täydellisesti, tai minä sille. Sain vahvoja oivalluksia siitä kuinka kaunis maailma voisi olla, jos/kun kannabis saisi sen luonnollisen paikan yhteiskunnassa. Kuukausia meni ja pikkuhiljaa kannabis alkoi löysätä hengellis-mentaalisia kahleita ja päästää kauan tukahdettuja tunteita ja kokemuksia pintaan. Se voi näyttää rumalta kun semmoinen parantumisen kannalta välttämätön katarsis tapahtuu, mutta täältä toiselta puolelta täytyy olla tosi kiitollinen.
Varsinkin siinä 20-30-vuotiaana oli heittelyä virallisen synteettisen lääketieteen ja kannabiksen välillä. Systeemin nujertamana minulle tyrkytettiin vähän väliä masennus-, uni-, antipsykootti-, rauhoittavia ym. pillereitä. Meni jonkin aikaa taas todeta, että ne olivat aivan hirveitä eivätkä auttaneet paljoakaan. Joten palasin taas takaisin kannabikseen ja samalla yhteiskunnan sylkykupiksi.
Näinä vuosina tuli myös paljon nähtyä ja koettua kieltolain vaikutuksia. Muistan varsinkin yhden talven, kun paikallinen poliisi tehojahtasivat kannabista. Sehän tuoksuu paljon ja vie paljon tilaa, joten se on helpompi löytää kuin vahvemmat jauheet. He saivat kaupungin aika kuivaksi. No, kun monet yhteiskunnan syrjityt vaativat jotain helpotusta oloihinsa heroiini yleistyi kaupungissa. Yksi kaveri kuoli siihen sinä talvena. Toinen taas menehtyi lääkärin kirjoittamien lääkkeiden yliannostukseen. On myös ollut jonkin verran itsemurhia ja tietysti yleistä kaltoinkohtelua ja pahoinvointia ympärillä, joita voi suoraan yhdistää kieltolaki-ilmapiiriin.
Työelämässä en kestänyt näinä vuosina uupumuksen ja masennuksen takia, vaikka yritin muutamaan otteeseen. Yliopistokin oli liian vaativaa. Löysin kuitenkin kevyemmän koulutuksen, jossa viihdyin jonkin aikaa. Sieltä potkittiin pois kun en suostunut testeihin. Hoidon puolelta oltiin otettu yhteyttä ja kerrottu, että käytän kannabista vapaa-ajalla. Asuntolan alaikäiset alkoholinkäyttäjät saivat jatkaa samaan malliin.
Kolmekymppisenä päätin ottaa elämäni- ja terveyteni ohjat omiin käsiini. Muutin maalle, aloin kokeilemaan ravintolisiä ja eri ruokavalioita yms. Pikkuhiljaa monen mutkan kautta terveys parani. Muutama vuosi myöhemmin jaksoin jo vetää kolmen vuoden koulutuksen loppuun. Tämä olisi ollut täysin mahdotonta muutama vuosi aiemmin. Kannabis oli pitänyt minut hengissä ja hengen elossa kaikkina näinä vuosina ja antanut tilaa ja mahdollisuuden käsitellä kaikkia traumoja ja kasvaa.

Parantuminen siitä fyysisestä haitasta, mitä tuli teininä, kuitenkin vaatii kokonaisvaltaista hoitamista – suoliston korjaamista, ravinnerikasta ruokaa, luonnonläheisyyttä yms.
Minulla on kuitenkin eritysherkkänä aspergerluonteena taipumus ylikuormittua, olin sitten fyysisesti terve tai en. Siihenkin olen löytänyt suurimman avun hampusta. CBD tasapainottaa, vahvistaa ja suojaa tosi hyvin ilman minkäänlaisia sivuoireita tai edes huumaavaa vaikutusta. Paljon paskaa olen saanut kannabiksen takia ihan joka tuutista ja instituutista, mutta sitä en vaihda. Se on selkeästi ollut suureksi avuksi minulle, niinkuin sen on tarkoitus olla koko ihmiskunnalle. Se nyt vain on se keskeinen kasvikumppani ihmiskunnalle. Siitä ei pääse mihinkään.


3AO7