• Etusivu
  • Tositarinat
  • Asiantuntijat
  • Tukijat
  • UKK

Itsediagnosoitu OCD (pakko-oireinen häiriö), varsinkin obsessiot, sekä sen kanssasairaudet: erilaisia ahdistuneisuushäiriöitä (eroahdistus, yleistä ahdistusta, fobioita, sosiaalisten tilanteiden pelko), tyypin II bipolaarihäiriö, erilaisia pakkoliikkeitä ja toistoja kehonosilla (esim. nenän nyrpistely tai huulen pureminen) sekä syömis- ja ruumiinkuvahäiriöitä.

Lapsuuteni muodostui väkivallasta sen eri muodoissa. Epätäydellisyydestä tuli seuraamukset ja taso jolle piti yltää oli korkea, vanhemmat tavallaan myös hylkäsivät, tavoittelin aina jotain mitä en voi saada. Kuten mainitsin, itsediagnosoitu. Oireet ovat kyllä todella selkeitä itselleni ja niitä on paljon. Mutta koska oireita on lähinnä pääni sisällä, on niitä todella vaikea selittää tai näyttää muille, varsinkin koska ne ovat usein aivan järjettömiä, typeriä, ahdistavia, häiritseviä ja kauheita, myöhemmin voi nolottaa tai hävettää ja olla todella epämukava olo henkisesti ja jopa ahdistaa, toisinaan jatkan elämää ihan neutraalisti, riippuu obsessiosta. Kaiken välissä olen hetken kuitenkin normaali minä kunnes jokin taas triggeröi tai suoritan jotain pientä tai isoa ”tärkeää”. Neurologisia vikoja on vaikea käsittää.

Uskon todella vahvasti että isälläni on jotain mielenterveysongelmia, mutta emme puhu sillä tasolla, että voisin kysyä eikä hän edes itse uskoisi asiaa. Oma lapseni sairastaa mahdollisesti autisminkirjon häiriötä (joka on ocd:n kanssasairaus). Tämä voisi selittää geneettisen tekijän, joka olisi isältäni peräisin. 

Kovin yllättävää ei ole, että ajauduinkin parisuhteeseen henkisesti väkivaltaisen ihmisen kanssa neljän vuoden ajaksi jonka kanssa sain kaksi lasta. Emme ole enää tekemisissä.

Ensimmäiset oireet jotka nykyään osaan yhdistää sairauksiini muistan 15v iästä, sitä ennen muistot ovat hatarat, ja niitä on ollut aina siitä lähtien. 22v iässä tapasin lasten isän josta alkoi stressaava pitkä aikakausi, mutta myös kannabiksen poltto. Kun en polttanut kuvittelin olevani riippuvainen ja kärsiväni vieroitusoireita (median kuva) kun todellisuudessa mielenterveysongelmat yhdistettynä henkiseen väkivaltaan aiheuttivat oireet. Eron jälkeen 2018/2019 vaihteessa huomasin hyödyt, tajusin sairauteni ja hain tietoa. 

Oireista siis, linkistä https://beyondocd.org/ voi lukea faktoja OCD:stä, mutta omiani on esimerkiksi laskeminen, tarkistaminen, tiettyjen asioiden täytyy olla tietyssä järjestyksessä, rutiinit, listat ja asioiden ylös kirjoittaminen jotta voin nähdä asian uudelleen ja uudelleen, toistan ihme asioita ja puhun ja hyräilen itsekseni, vältän triggeröiviä asioita aktiivisesti (esim miehen ex, ajaminen, tilanteet joissa minut voidaan torjua, lapsien huuto ja jos minuun kosketaan yhtään kovakouraisesti psl seksi). Saan ajatuksia ja mielikuvia jotka ovat niitä pahimpia, olen varastanut, rikkonut, satuttanut, ja tehnyt ties mitä impulssin iskiessä. Saan seksuaalisia sekä väkivaltaisia mielikuvia. Minulla on jatkuva huoli lapsista kun olen heidän kanssaan, riittääkö se minkä annan vai puristanko itsestäni hieman lisää, jokainen mahdollinen vaaratilanne vääristyy päässäni pahimpaan lopputulokseen. Yliajattelen lähes kaiken. Tuntuu kuin kävisin jatkuvaa keskustelua pääni sisällä, vakuuttelen, pohdin, pohdin lisää, saan pakkomielteen, mistä vain oikeastaan jos niin sattuu käymään ja niin käy päivittäin useasti, kuin olisi ”piru” olalla. 

Muita oireita mm. en poistu kotoa ellei täydy, epämukava olo jos en tiedä missä puoliso on, sattumanvaraiset ahdistuskohtaukset, fobiat ja reaktiot niihin, bipolaari II:ssa ihan ns ”tavallinen oireen kuva”, nyt on masennuskausi menossa sekä vääristynyt vartalonkuva ja pakkoliikkeitä kehossa. Se mistä olen kiitollinen on se, että en ole itsetuhoinen.

Miten kannabis auttaa sitten?

Se vaimentaa kaiken, en keskustele enää kahden kenenkään kanssa vaan vain itsekseni. Se hidastaa kierroksilla käyvät aivot, avartaa sisäänpäin kääntyneen mielen, poistaa ahdistuksen ja auttaa olemaan välittämättä mielikuvista. Nämä ovat tärkeimmät tekijät. Pystyn elämään aika normaalia elämää kun ahdistus on poissa. Tärkein asia on se, että lapset saavat muistot mukana touhuavasta lempeästä ja läsnä olevasta äidistä. Toinen vaihtoehto olisi helposti hermostuva itkevä äiti joka ei tahdo olla lasten seurassa ja pitää suoritusrimaa liian korkealla ja pahimmillaan toimii mielikuvan mukaan. Lapseni ja mieheni ovat yksi arjen suurin voimavara enkä tahdo kohdella heitä väärin. Kannabiksen vaikutuksen alaisena pystyn myöskin järkeistämään asiat helpommin, tiedostan että kyseessä on oire/impulssi/obsessio ja pystyn vastustelemaan. Ainoa miinus joka on, on että autoa en voi ajaa, luonnollisesti.

(Linkki kirjoittajan suosittelemaan tutkimukseen endokannabinoidijärjestelmästä ja pakko-oireisen häiriön hoidosta: https://www.liebertpub.com/doi/10.1089/can.2018.0049)

Mutta käytännössä siis, itse olen löytänyt itselleni sopivia lajikkeita jotka auttavat omaa viallista järjestelmääni, se ei korjaa, eikä mikään korjaa, mutta auttaa enemmän kun mikään muu tähän mennessä. Kognitiivinen terapia on lääkityksen kanssa tällä hetkellä tehokkain hoitomuoto, mutta terapiaa ei saa ilman diagnoosia. Valitettavasti diagnoosi vaatii netin mukaan verikokeet huumausaineista ja en todella tahtoisi olla oireideni kanssa. Kuukausi(?) puhtaisiin verikokeisiin on pitkä aika ja siinä ajassa ehtii tehdä paljon kaikkea, varsinkin hypomania-aikana. Lisäksi varsinainen lääkitys ei edes auta kaikkia kokeilijoita ja omat periaatteeni estävät lääkityksen aloituksen tällä hetkellä. Koen, että kannabis + kognitiivinen terapia olisi paras hoitomuoto itselleni. 

OCD:tä arvioidaan mm. Y-BOCS (Yale–Brown Obsessive Compulsive Scale) kaavakkeella. PDF tiedostoja löytyy googlettamalla. Olen tehnyt testin kotona yksin sekä kannabiksen vaikutuksen alaisena jolloin pisteeni olivat 12 (8 obsessioissa, 4 kompulsioissa) että ilman ja pistemäärä oli 19 (15 obsessioissa, 4 kompulsioissa). Mielestäni muutos on merkittävä, olosuhteet testin teon aikaan olivat samanlaiset, vain kannabis oli muuttuva tekijä. Yhteispisteet laskivat siis keskivaikeasta lievään.

bettiina-