• Etusivu
  • Tositarinat
  • Asiantuntijat
  • Tukijat
  • UKK

Olen suomalainen neljääkymmentä lähestyvä ihan tavallinen perheenäiti tai mitä nyt tavallisella tarkoitetaan. Pyöritän arkea yhdessä kumppanini kanssa arki- ja perhe-elämän vaatimusten ja haasteiden sekä myös ilojen ja onnenhetkien vaihdellessa. Oman mausteensa soppaan lisää se, miten löytää aikaa perheen lisäksi myös parisuhteelle ja itselle.

Mutta palataanpa jonnekin paljon aikaisempaan elämänvaiheeseen: 16-vuotiaana alkoi minun päihteiden väärinkäyttö. Ja tuo päihde minulle oli, vieläpä hyvin pitkään, alkoholi. Väärinkäytin alkoholia lähes ensihetkistä alkaen. Nimittäin lievittämään ja turruttamaan pahaa oloani, joskus itsetuhoiset ajatukset päässä pyörien. Pahaa oloa minulle olikin alkoholin ja ankaruuden varjossa kasvaneena herkkänä lapsena kertynyt. Oma alkoholin käyttöni toi siihen kaikkeen lohtua ja turvaa. Vielä kolmenkympin kieppeillä join holtittomasti. Koska en ollut käsitellyt lapsuuteni kokemuksia, yhä edelleen saatoin alkoholin vaikutuksen alaisena saada itsetuhoisia päähänpistoja ja olla käytökseltäni todella arvaamaton.

Pikakelataan hieman eteenpäin hetkeen jolloin tutustuin kannabikseen ensimmäistä kertaa elämässäni kuutisen vuotta sitten. Tutustuminen tapahtui oraalisesti eli söin kannabisleivonnaista, eihän minulla ollut kokemusta polttamisesta. Tähän kohtaan haluaisin lisätä varoituksen: SYÖMÄLLÄ VAIKUTUS ON MONINKERTAINEN, ja varsinkin jos kokeilu on ensimmäinen eikä näin ollen minkäänlaisia toleransseja aineelle ole, niin suosittelen varovaisuutta annostelussa. Kukaan ei ole koskaan kannabikseen kuollut. Niin, en minäkään, mutta niin todella luulin tuon ensimmäisen äärimmäisen intensiivisen kokemuksen aikana. Kuitenkin minulle avain tuon kokemuksen integrointiin oli tietty henkinen kypsyys. Minulle on aiemminkin elämäni varrella tarjoutunut tilaisuuksia käyttää kannabista, mutta ei ole ollut mitään mielenkiintoa asiaa kohtaan. Vaikka ensimmäinen kokemukseni oli ollut osittain kauhistuttava, osasin käydä asian itseni kanssa läpi ja miettiä mitä kokemus halusi minulle kertoa. Alusta asti kannabiksen käytössäni on ollut itsensä kehittämisen ja paremmin ymmärtämisen aspekti. Kannabis on minulle ovi sieluuni, jos siis saan olla omassa rauhassa itseäni kuunnellen. Kannabis on avannut minut. Se on minulle myös lääke.

Tämä avautuminen on tarkoittanut sitä, että kannabis on tuonut esiin parannettavaksi monia elämän kipukohtia, jotka olin osittain alkoholin avustuksella pimittänyt jonnekin mieleni perukoille. Ensimmäisiä opetuksia, joita kannabis minulle tarjosi oli se, että alkoholi on myrkkyä elimistölle ja se tekee sille tuhoa. Tämän vuoksi en oikeastaan ole käyttänyt alkoholia ja kannabista sekaisin. Kokeillut olen todeten, että ei todellakaan sovi minulle! Oivalluksen jälkeen alkoholinkäyttö on vähentynyt lähes minimiin. Nautin sitä vaikkapa saunan yhteydessä tai kesäterassilla, jos mieli tekee, mutta en juo itseäni enää humalaan.

Kannabis sen sijaan tarjoaa minulle parantavia, mieltä eheyttäviä kokemuksia kerta toisensa jälkeen. Tavallinen minä kannabista nauttineena: olen hiljaisuudessa oman sisäisen äänen johdatuksessa, ehkä  kyynelten virratessa, kun olen muistanut jälleen yhden kipukohdan itsessäni tai elämässäni ja saanut siihen opastusta korkeammalta taholta. Kannabis auttaa minua olemaan yhteydessä tunteisiini ja lukkiutuneisiin muistoihin. Ja se eheyttää. Sanottakoon, että olen aina ollut hyvin kiinnostunut ihmismielen toiminnasta, psykologiasta, itsetutkiskelusta ja itseni kehittämisestä. En siis varauksetta suosittele kaikille tällaista itseterapian muotoa. Mutta jos koet olevasi henkisesti kypsä katsomaan asioita silmästä silmään ja myös uudelta kantilta, niin ehkäpä kannabiksella voisi olla jotain tarjottavaa.

En siis missään nimessä suosittele kannabista vielä nuorelle, liian kehittymättömälle mielelle, varsinkaan jos taustalla on minkäänlaista traumaa tai mielen oirehdintaa. Kannabis voi tuoda esiin todella pelottavia asioita, jotka saattavat saada mielen järkkymään entisestään.

Minulla on ollut elämässäni toistuvaa masennusta, ja viimeisin masennus tuli lapsen vaikean syntymän myötä. Jossain vaiheessa tilanne oli jo todella paha. Kärsin myös jonkinlaisesta traumaoireilusta. Kehoni oli äärimmäisessä stressitilassa keskellä vaikeaa elämäntilannetta; mustat pilvet valtasivat mieltäni. Kunnes eräällä lenkillä ajatuksiini hiipi kannabiksen lääkevaikutukset ja dokumentit, joita olin asiasta nähnyt.

Tutustuin kannabikseen ja käytin sitä lähinnä viikonloppuisin muutaman vuoden ennen raskaaksi tuloa. Luonnollisesti olin jättänyt kannabiksen saatuani tietää raskaudesta. Nyt, rintaruokittuani lastani lähes vuoden, punnitsin päässäni vaihtoehtoja lääkinnällisessä mielessä käytettävän kannabiksen, oman mielenterveyden sekä imettämisen välillä. Päätin kokeilla. Huomasin vaikutukset nopeasti: aloin nukkumaan paljon paremmin, mieleni ei enää lukkiutunut pelkästään yhteen, masentuneen ajattelukaavaan, olin kärsivällisempi ja ymmärtäväisempi. Nyt kerrottakoon kaikille asiaa mietiskeleville: äidinmaidossa on luonnostaan endokannabinoideja, silti pumppasin ensimmäiset maidot pois, jos olin nauttinut kannabista edellisenä iltana. Nämä maidot mies sitten onnellisena joi aamukahvissaan.

Uskalsin tutkimani tiedon valossa tarjota rintamaitoa lapselleni kuitenkin seuraavana päivänä. Tässä vaiheessa lapsi oli jo alkanut vähentää imemistä eikä ollut enää pitkään aikaan syönyt yöllä. En usko satunnaisella kannabiksen käytölläni loppuimetyksestä olleen mitään haittavaikutusta lapseeni. En todellakaan olisi tehnyt näin, jos ajattelisin vahingoittavani lastani! En polta kannabista, koska siinä syntyy samalla kaikkia epäpuhtauksia. Minun valintani on hyöryttää eli vapottaa kannabis. Lapselleni en siis näe tehneeni vahinkoa, minun mielenterveyteni kannalta päätökseni aloittaa lääkinnällinen kannabiksen käyttö osoittautui kuitenkin täysin oikeaksi valinnaksi. En olisi nyt tässä järjissäni ja vielä kykeneväinen toimimaan arjessa ilman kannabista. Matkaan mukaan on tullut terapia, jossa pääsen purkamaan asioita, mutta edelleen kannabis tarjoaa minulle jotain mitä perinteinen keskusteluterapia ei kykene tarjoamaan. Kannabis auttaa minua integroimaan vaikeita kokemuksiani osaksi elämäntarinaani eivätkä ne ole enää mikään pimeä musta möykky, joka hitaasti syö minut sisältäpäin. Kannabis on auttanut minua jaksamaan vaikeassa elämäntilanteessa.

Miten kannabis sitten näkyy arjessani? Iltaisin lapsen mentyä nukkumaan, alkaa minun oma aika, jolloin tämä aivan tavallinen perheenäiti valitsee rentoutua nauttimalla kannabista. Loppuilta menee milloin mitäkin tehdessä mitä aivan tavallisestikin selvänä puuhailen. Usein haluan myös jollain lailla purkaa päivän rasitukset hiljaisuudessa, mistä myös tila kuunnella itseään löytyy. Kannabis on auttanut ja auttaa minua edelleen käsittelemään keskeneräisiä asioita itsessäni, se rakentaa pala palalta mieltäni eheämmäksi ja olen onnellinen löydettyäni lääkkeeksi luonnollisen vaihtoehdon.

-äiti-