• Etusivu
  • Tositarinat
  • Asiantuntijat
  • Tukijat
  • UKK

Olen kärsinyt migreeneistä 8-vuotiaasta saakka, jolloin sain ensimmäisen säännöllisen estolääkityksen sitä varten. Voin sen vuoksi todella pahoin ja koin kiertohuimausta, niin se lopetettiin suhteellisen nopeasti ja säännölliseksi lääkitykseksi määrättiin panadol sekä burana kombinaatio. Aloin kantamaan varmaan 9-vuotiaana aina särkylääkkeitä repussa ja koska olin vain saanut ohjeen ”ottaa niitä tarpeen mukaan”, niin en osaa hahmottaa, että menikö niitä suositusten mukaisesti.

Murrosiässä homma karkasi hormonien vuoksi aivan käsistä ja minulle määrättiin sekä ehkäisypillerit sekä ensimmäiset triptyylit. Ehkäisypillereiden tarkoitus oli tasata hormonitoimintaa ja triptylit määrättiin noiden peruslääkkeiden rinnalle, koska niiden hoitovaste oli jo tuossa vaiheessa laskenut. Parikymppisenä sain reseptillä myös Imigran nenäsumutetta sekä lihasrelaksantteja, työkyvyn ylläpitoon.

Vasta ollessani 24-vuotias, niin sain lähetteen neuropsykologille, koska jouduin halvausoireiden vuoksi hakemaan sairaslomaa päivystyksestä. Siinä vaiheessa halvausoireet olivat viikottaisia, jonka vuoksi puhelimitse käydyn keskustelun jälkeen (en koskaan siis tavannut neuropsykologia tai muuta asiantuntijaa kasvotusten), niin hän epäili minulla aivokasvainta ja laittoi lähetteen pään magneettikuviin. Sain ohjeeksi syödä kohtauksia ennaltaehkäisemään päivittäin, kolme kertaa päivässä, parasetamolia 1000mg ja buranaa 600mg annostuksella ja lisäksi siihen nuo lihasrelaksantit sekä tarvittaessa nenäsumute, jos kohtauksia tulee.

Tapasin tuossa vaiheessa uuden miehen ja hän kauhistui noita lääkärin määräämiä. Olihan ihoni tuossa vaiheessa aika kurjassa kunnossa ja vatsani myös. Puhumattakaan hampaista, koska minua närästi jatkuvasti ja suu oli sen vuoksi kovan happohyökkäyksen kohteena. Hän alkoi juttelemaan minulle kannabiksesta ja lopulta päädyinkin sitä kokeilemaan: en nähnyt syytä, miksen, koska olinhan omassa mielessäni vähintäänkin kuolemassa.

Jännittäväähän se oli, koska olin saanut hyvin huumevastaisen kasvatuksen. Mutta tapailimme hänen kanssaan reilun vuoden ja siinä ajassa, pikkuhiljaa, niin sain lopeteltua päivittäisen lääkityksen kokonaan. Olin yrittänyt aiemminkin, mutta säryt olivat akuutisti koventuneet (nyt tiedostan sen olleen mahdollisia vieroitusoireita tai lääkepäänsärkyä), mutta kannabiksen avulla pääsin niiden yli. Nyt tavallaan se prosessi meni kovinkin kivuttomasti.  Magneettikuvissa ei lopulta löytynyt mitään.

Kysyin jossain vaiheessa prosessiani lääkäriltä, että onko migreenityyppiäni eli hemiplegista migreeniä, niin mahdollista hoitaa lääkekannabiksella. Kuulemma asiaa on tutkittu niin vähän, niin se ei ole mahdollista. Varsinkaan, kun minulla oli aiemmin todettu raskauden jälkeinen masennus: psykoosiriskit ovat liian korkeat. 

Nyt olen 30-vuotias ja jos en voi kohtauksen tullessa polttaa tai syödä kannabista (esimerkiksi raskauden aikana tai imetyksen vuoksi), niin olen selvinnyt kohtauksesta 775mg pitkävaikutteisella panadolilla, levolla ja riittävän hiilihydraattipitoisella ruoalla. Kofeiinikin auttaa. Aikamoinen pudotus noista lähtökohdan päivittäisistä lääkemääristä.

Hullu Yksisarvinen